Jotenkin tuntuu, että tää mun mahtava elämäni toistaa vakiintunutta kaavaa: hyvä ihmisyys, jota seuraa huono ihmisyys, sitten taas hyvä ihmisyys jne. Myös mun ilta toistaa usein samaa kaavaa: mukamas kalsarikännit, sitten kuitenkin yksille, ja jos vielä toisetkin ja lopulta herään aamulla jostain ihan muualta kuin kotoa. Se on muuten paskamainen fiilis, kun herää aamulla ja hieroo silmiään ajatellen, kuinka mukavaa on herätä omasta sängystä, ja kuitenkin silmät avatessaan tuijottelee vieraita seiniä.
Eilinen oli jälleen varsinainen häpeän ehtoollinen. Keskustelin (lue:riitelin) mm. pitkän tovin reggae-piirien homofobisuudesta kyseiseen alakulttuuriin kuuluvan, ja siinä keskeisesti vaikuttavan, ihmisen kanssa. Eli en osallistu enää kyseistä rytmimusiikkia harjoittaviin bileisiin Turussa. Muutenkin töemäsin sellaisiin ihmisiin, joihin ei olisi hyvä törmätä humalassa.
Kun matkasin aamusella Louvresta (ystävieni kommuuni) kotiin, nappasin Salesta muutaman oluen. Matkalla mietin myös, että näytänkö ihmisten silmissä yhtä yrjöttävältä ja räjähtäneeltä, kuin itse tunnen olevani. Luultavasti kyllä. Ja niin, huomenna on vuorossa taas hyvä ihmisyys.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti