OON ELOSSA! ÄLÄ HUOLEHDI!

Älkääkä huolestuko siitäkään, että olisin raitistunut. Olen alkanut kokea blogiahdistusta. Ensinäkin (1) pitkäksi venyneen illan jälkeisenä aamuna tärinöissäni kiirehdin tietokoneelle huolestuneena siitä, että olen illan päätteeksi vuodattanut tänne elämääkin suurempia totuuksia. Toiseksi (2), toisin kuin eräät, en halua muistaa edellisen illan yksityiskohtia ja pelkään, että tämä syvillisistä syvällisin kirjoittaminen laukaisisi noita muistikuvia mielessäni. Mutta ratkaisuni on kuitenkin neljä (4) Pirkka-lageria, joka herättää sisäisen runoilijani, joka pulputtaa teille rakkaat lukijani tätä hevon kukkua. Olen siis tulessa.
Johtuen alkoholisoitumisestani, en pysty muistamaan viikkoa pidemmälle menneisyyteen, mutta maanantaina olin humalassa. Olimme katsomassa Helsingin valtsinkan speksiä, jonka jälkeen osallistuin jatkobileeseen. Toki vain sen takia, että ystäväni Helsingistä sattui tanssimaan kyseisessä korkeakulttuurisessa spektaakkelissa. Rakastuin syvästi pääosan esittäjään. Hän kuitenkin kertoi seurustelevansa. Paskasäkä. Hänen kannaltaan!
Tiistaina olikin yksi opiskelijabileiden eiffeleistä, eli laskiainen, joka omalla kohdallani tarkoitti kymmenen (10) baarin kierrosta. Malttamaton kun olen, niin venytin sen kahteentoista (12). Olin kerran pyörtyä ja taisinpa huudella sopimattoa erään kundi kundisen peniksestä, mutta muuten yllätin itseni rehdillä reippaudella.
Ja sitten oli keskiviikko. Eikös se jeesuskin kolmantena päivänä noussut? No minä ainakin ja suuntasin iltasella ystäväni kanssa taidenäyttelyn avajaisiin ilmaisen viinan toivossa. Löysin itseni katsomasta kuvia rutatuista mehutölkeistä ja juomasta punaviiniä maailman pienimmästä lasista. Mutta onneksi uskolliset sosiologitoverini olivat kerääntyneet läheiseen baariin korjaamaan oloaan. Itsehän korjasin sitä niinkin tehokkaasti, että en edes muista kuinka hyvin sen on täytynyt parantua.
Eilen kuolin ja katsoin telkkurista eduskunnan kyselytuntia, joka on parasta rapulalääkettä. Suosittelen! Ei ole liian nopeatempoista tai sisällä liian nopeita juonenkäänteitä! Ja jotenkin tykkään pukumiehistä <3

For your information

Te ihanaisen raikkaat ja raittiit absolutistit! Jos haluatte tuntea humalan aiheuttaman sekalaisen sekavan fiiliksen, niin valvokaa 18 tuntia. Näkökenttä sumentuu kuten humalassa, tosin nyt siitä syystä, että noin puoli litraa vetävät silmäpussit tekevät näkyvyydestä huonon. Myös arvostelukyky ja kirkas ajattelu sumenevat. Ehkä minusta tulee univajeesta kärsivä absolutisti. Ja halpaakin on kuin saippua.

Jännittävä perheeni

Ihanaa, mä rikoin rajoja ja semidokasin porukoiden kanssa eilen. En kyllä välttämättä näe kokemuksen lähentäneen meitä. Isäni ei muistanut kuinka oli päätynyt kämpilleni eilen, eli siis olen luultavasti perinyt taipumukseni humalaisiin muistikatkoksiini. Paskat geenit!
Krapula yleensä synnyttää yhteisöllisyyttä ja yleistä hilpeyttä. Nyt musta tuntuu, että me kaikki esittämme, ettei meillä kenelläkään ole krapulaa, vaikka jokainen kärsii syvällä sisimmässään. Itsehän esitän parhaillaan kirjoittavani ruotsin referaattia. Ei krapulasta tietoakaan. Uaks.

Tipallinen

Mä en ole vielä ainakaan niin läheinen mun porukoiden kanssa, että tykkäsin dokata niiden kanssa. Ne on nyt Turussa, eikä nekään haluu erityisemmin viettää humalaista aikaa kanssani, kun lähtivät jo neljän aikaan kaupungille. He olivat tipatonta (mukamas) pitäneet ja nyt sitten ajattelivat juhlistaa sen päättymistä. Vaik eikös kuu vaihdu vasta maanataina?
Itsellänihän on hyvä syy olla harrastamatta mitään tipattomia. Siis sehän on alkkisten tapa osoittaa itselleen, että voivat olla ilman alkoholia. Minunhan ei sitä tarvitse käytännön tasolla osoittaa itselleni. Ja saattaapi se olla myös fyysisesti vaarallista: kun keho tottuu siihen mukavan säännölliseen rytmiin, saattaa sen tasapaino horjua äkkinäisen lopetuksen seurauksena. Älkää siis hyvät ihmiset vaarantako terveyttänne! Ajatelkaa jos vaikka lapsenne menettäisi vanhempansa vain sen takia, että tämä halusi osoittaa itselleen epä-alkoholistisuutenta.
Mä juhlistan mun tipallista korkaamalla pirkka-lagerin <3

Väliaika. Kahvia ja pullaa.

Hupsheijjaa. Toisen päivän humala on hassu. Oon puhunu tänää tosi paljon aiheista kuten: kakka, pissa, oksennus ja sperma. Jännä.
Me (tai siis mä) halutaan tänään karaokeen. Taidetaan valita paikka nimen mukaan. Nomen est omen tai jotain. Eli siis Baila bailaan. Voisko olla ihanammin nimettyä baaria?
Ja viel siitä eilisestä laitapuolen kulkijasta a.k.a "saisko palan sun pizzasta". Hän oli ylpeä siitä, että oli dokannut käsidesiä. Ei kuulemma maistu juur millekään. Taidan siirtyä samaan juomavalioon. Kiitti niksistä deeku!

Ps. Aattelin et täst vois tulla sellanen lastenvaateblogi. Markkinarako ja kaikkee.

Raskaustarina

Oli kaverin synttärit. Hän oli Dynamon yläkerran varannut tätä tarkoitusta varten. Oli mukavaa.
Sit jotenkin poltin jotain muuta ku tupangia. Oksensin syliin. Ei enää mukavaa.
Mut mä oon rakastunut Dynamon baarityöntekijään. Olin jo aijemmin, mut muistin sen vasta eilen. Must tuntuu et hänki kyl mua rakastaa. Otti fb-kaveriks ja kaikkee. Ihana tulevaisuus meitä odottaa.
Mut sit oli yks järjettömän ruma ja tyhmä pulsu. Hän veteli satunnaisesti tuoppien loppuja ja niistä riemuitsi. Ei halunnut olla yhteiskunnan järjestelmän osa, mutta vakilaan kernaasti kuitenkin menisi. Yritin loukata sitä monesti, mut hän ei ymmärtäny.
Ystäväni myös joutui tänään aamulla puhumaan muodollisessa tilaisuudessa ainejärjestöömme liittyen. Kirjotimme puheen eilen ehkä viiden aikaan aamulla punaviinijatkoillessamme. Ja siitä tuli aivan mahtava! Myös aamiaiseksi nautin punkkua.
Käytiin päiväolusilla. Kamalaa et häppärin takia pieni olut makso enemmän ku iso. Pulsut on kyl röyhkeitä. Olis halunnu palan mein ihanasta kännipizzasta.. Jotain kunnioitusta!
Nyt ootan et se ihana Dynkku-tyyppi tulee tsättii. Vuosisadan raskaustarina!

Siis moi!

Jotenkin tuntuu, että tää mun mahtava elämäni toistaa vakiintunutta kaavaa: hyvä ihmisyys, jota seuraa huono ihmisyys, sitten taas hyvä ihmisyys jne. Myös mun ilta toistaa usein samaa kaavaa: mukamas kalsarikännit, sitten kuitenkin yksille, ja jos vielä toisetkin ja lopulta herään aamulla jostain ihan muualta kuin kotoa. Se on muuten paskamainen fiilis, kun herää aamulla ja hieroo silmiään ajatellen, kuinka mukavaa on herätä omasta sängystä, ja kuitenkin silmät avatessaan tuijottelee vieraita seiniä.
Eilinen oli jälleen varsinainen häpeän ehtoollinen. Keskustelin (lue:riitelin) mm. pitkän tovin reggae-piirien homofobisuudesta kyseiseen alakulttuuriin kuuluvan, ja siinä keskeisesti vaikuttavan, ihmisen kanssa. Eli en osallistu enää kyseistä rytmimusiikkia harjoittaviin bileisiin Turussa. Muutenkin töemäsin sellaisiin ihmisiin, joihin ei olisi hyvä törmätä humalassa.
Kun matkasin aamusella Louvresta (ystävieni kommuuni) kotiin, nappasin Salesta muutaman oluen. Matkalla mietin myös, että näytänkö ihmisten silmissä yhtä yrjöttävältä ja räjähtäneeltä, kuin itse tunnen olevani. Luultavasti kyllä. Ja niin, huomenna on vuorossa taas hyvä ihmisyys.